Hiljaisuus satuttaa. Vaikeneminen, puhumattomuus, ohittaminen ja huomiotta jättäminen ovat väkivaltaa (ainakin äärimmäisissä muodoissaan). Se on rikkonut minua enemmän kuin loukkaavat sanat. Lausutuista sanoista on helpompi saada kiinni, tarkastella niitä eri näkökulmista. Sen sijaan emotionaalisten tarpeiden laiminlyönti ignooraamalla herättää kysymyksiä, miksi en ole huomion arvoinen, osa yhteisöä ja rakastettu. Aaveeni vaeltavat hiljaisuudessa.

Näkymättömyys ja toisista huolehtiminen olivat pääasialliset keinoni selviytyä tilanteista, joissa koin uhkaa oman systeemini ja sovun särkymisestä. Ujona ja liian ”kilttinä” ihmisenä näkymättömän rooli oli minulle luonnollinen selviytymisstrategia. Mieluusti käännyin sisäänpäin ja vaivuin mielikuvitukseeni. Huoleni kohdistuessa ensisijaisesti muihin ihmisiin, ratkaisuni oli toimia ristiriitojen sovittelemiseksi itseni uhraten. Nykyään tunnen oikeuteni ilmaista omia tarpeitani ja ymmärrän niistä viestimisen merkityksen. Siten voin tulla nähdyksi ja kuulluksi, olla oma itseni ja päästää lähelleni.

Psykoterapiassa saan puhua, olla näkyvä, oma itseni ja tuntea nyt niitä tunteita, jotka vuosien ajan jäivät näkymättömyysviitan alle. Vaikka puhuminen auttaa, se on kivuliasta ja pelottavaa. Menneisyydestäni kumpuava, triggeröitymisen kirvoittama haamukipu on todellista psyykkistä kipua. Sen yltyessä liian tuskalliseksi, auttaa terapeutin lempeys ja yhdessä hyväksi havaitsemamme maadoittumiskeinot. Nykyhetkessä olen turvassa. Olen aidosti kiltti ja ystävällinen.

Traumatoipumiseen kuuluu oman haitallisen käytökseni tunnistaminen ja pyrkimys sen muuttamiseen avoimempaan suuntaan. Näkymättömyyteen turvautuminen ei ole rakentava tapa selvittää kiemuroita ja solmuja ihmissuhteissa. Se on väkivaltaa itseä ja toisia kohtaan. Yritän uskaltaa osoittaa rakkauttani, vaikka kummitukset kuiskivatkin, että on suojeltava sisintäni. Kerron niille, että elämässäni on ihmisiä, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen eikä ole hätää, että he olisivat lähdössä pois. He ansaitsevat luottamukseni ja rehellisyyteni. Itsemyötätuntoa tässä hetkessä on pitää avoinna mahdollisuutta, että olen oikeasti rakastettu.