Olen kerran ollut psykoosissa. Siitä on kulunut pian kymmenen vuotta. Psykoosisairauteni pysyy terapian, lääkityksen, omien voimavarojeni ja apukeinojeni avulla melkoisen hyvin tasapainossa. Psykoosi ei ole maailmanloppu.

Koska tämä on melko harvinainen yhtälö, tunnen itseni toisinaan väliinputoajaksi psykiatrian maastossa. Olen toipunut varsin hyvin positiivisten psykoosioireiden suhteen, mutta olen traumatisoitunut, rikkinäinen ihminen. Minulla on kognitiivisia haasteita, kuten todella huono muisti ja keskittymisvaikeudet. Olen piinaavan hidastahtinen ja toiminnanohjaus viestii lähinnä postikortein seikkailuiltaan.

On mielestäni mahdotonta jaotella, mitkä nykyisistä haasteistani ovat trauman seurannaisia ja mitkä psykoosisairautta, unohtamatta epäilemääni neuroepätyypillisyyttä. Yhtä tarpeetonta lienee etsiä tarkkoja syitä sairastumiseeni. Geneettinen alttius, traumatisoituminen ja tunnollinen luonne mainittakoon tässä nyt kuitenkin. 

Traumat ja psykoottisuus ovat tutkitusti kietoutuneet toisiinsa. Tiedetään siis, että traumaattiset kokemukset lisäävät riskiä sairastua psykoosiin. Traumojen aiheuttamassa dissosiaatiohäiriössä taas voi ilmetä oireena esimerkiksi aistiharhoja, kuten psykoosisairaudessakin. 

Käytännössä olen havainnut, että traumakokemukseni ikään kuin puskevat läpi psykoosioireina. Esimerkiksi valemuistoni kertovat usein todellisista traumatapahtumista, vaikka muistikuvat ovatkin vääriä, kiertyneitä. Esimerkiksi vuosia kärsin valemuistoista, joissa eri ihmiset kertoivat minulle, että olen kokenut seksuaalista väkivaltaa. Lopulta tietoisuuteeni nousi todellisia muistoja, tai pikemminkin näiden menneiden tapahtumien todellinen luonne, jota en ollut aiemmin pystynyt käsittelemään. 

Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota psykoosioireiden, psykoosin ja psykoosisairauteen sairastumisen traumatisoiviin elementteihin. Psykoosisairaudet ovat viimeisimpänä listalla asioista, joita kenellekään toivoisi. Stigman ja häpeän lisäksi ne ovat usein kokemuksina pelottavia ja ahdistavia. 

Koen henkilökohtaisesti tärkeäksi puhua asioista avoimesti, koska psykoosisairauksiin liittyy paljon virheellisiä käsityksiä, kuten väkivaltaisuus. Psykoosisairaus ei aiheuta väkivaltaisuutta. Sen sijaan psykoosisairailla on kohonnut riski joutua väkivallan uhriksi. 

Minulla on vahva traumaoireisto. Ei varmaankaan yllätä, että toisinaan pohdin, onko minulla siis sittenkin psykoosisairauden sijaan tai lisäksi jokin traumaperäinen mielenterveyden häiriö. Se ei kuitenkaan ole olennaista toipumiseni kannalta. Tärkeintä on hyväksyä tilanteeni, oireeni ja itseni sellaisina kuin ne ovat. Nyt saan hoitoa terapiassa myös traumoihin, mikä ei ole itsestäänselvyys.