Kasvan kiinni, yksinäisemmäksi. 
En viihdy vaatteissani, ihossani. 
Pidätän hengitystä, 
mutta kyyneliin ei tukehdu. 
Ilma löytää keuhkot aina. 
Silmänurkissasi kimallus kuin toive, 
joka jättää huokoseni raolleen. 
Voit tulla käymään.

Runo julkaistu Mielenterveysyhdistys ITU ry:n Ituja-tiedotuslehdessä 4/2025.